Eheäksi, kokonaiseksi..

Olen nähnyt niitäkin taloja

jotka syntyvät suurina.

Menneen miehen

ja hänen naisena

rakentamat.

Aikoina, joina iltaisin liki

vain kaatava väsymys,

ja

aamulla

palannut puhti.

Niiden välissä lepona, pysäkkeinä

lieteen laiteltu tulenhehku,

sielun täyttynyt toimi ja virka.

Takanamme

ja sivuillamme,

yksinkertaisuudessa

jota köyhyydeksi

vailla tietoa tyytymättöminä

kutsumme,

enää

meille niin vieraasti kirkkaat

alkuaistit,

Ei raastavaa,

saavuttamatonta,

kasvotonta

onnentunnetta

edestä alati pakenemassa.

Sinne mieli.

Sinne matka.